Näiden ihmisten pitäisi olla parhaita ystäviäni, mutten enää kuulu joukkoon.
Tuntuu, että mut on unohdettu. Tai halutaan unohtaa. Miten kaikki aina katoavat läheltäni? Miten onnistun työntämään kaikki pois luotani?
Ainoa joka välittää, saa mut itkemään. Ainoa joka välittää on jätkä, jota en ymmärrä. Jätkä, jota kohtaan olen liian pelokas tuntemaan mitään. "Auroora, ootko sä surullinen? Tai masentunut?" Tälle ihmiselle uskallan nyökätä vastauksen. Mutta siihen se jääkin. Pidättelen kyyneliä, kun kaksi muuta astuu taas huoneeseen. Pidättelen kyyneliä ja lähden pois. Kotiin. Kuivat kyyneleet muuttuvat poskille tipahteleviksi pisaroiksi. Tarpeeksi pimeää, ettei kukaan huomaa. Ja silti tarpeeksi valoisaa, että minua hävettää.
Haluan pois. Tarvitsen liikaa maailmalta. Ja silti kukaan ei tarvitse minua.
Well, oh, oblivion,
is calling out your name.
Bastille - Oblivion
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti