1000kcal. Miksi? Minua kuvottaa. Haluan nukkua pahan olon pois. Haluan nukkua tämän kaiken pois. Haluan nukkua. Tarvitsen unta. Olen elänyt nyt jo kuukausia arkipäivien yöt 2-5h unilla. Viikonloppuisin nukun yli kellon ympäri. Mun kroppa on yhtä sekaisin kuin mun mieli.
Ruoka kuvottaa mua. Ja silti syön sitä. Ei. Silti söin sitä. Koska vaikka mua kuinka paljon itkettää sana huomenna, niin huomenna aion onnistua. En enää odota täydellisyyttä. En enää voi olettaa, että huominen korjaa kaiken. Mutta syömättömyys saa mut unohtamaan muut huolet. Ahdistus painosta ylittää alakuloisuuden. Toimintakyvyttömyyden. Syömättömyys on minun tapani paeta pahalta ololta. Ja vaikka huominen ei olisi täydellinen, niin huominen on osa matkaa kohti täydellisyyttä.
Joten naurakaa, itkekää, mitä vain. Mä aion hokea itselleni, että huominen on parempi päivä, niin kauan kunnes se toteutuu.
Let our cuts and bruises heal
while a brand-new war began,
one that no one else could feel.
--
How our bodies
born to heal,
become so prone to die?
Sleeping At Last - Mars
Oletko muuten huomannut, että olet taitava?
VastaaPoistaTaitava kirjoittamaan.
Vaikka kirjoitat vakavasta aiheesta ja syömishäiriö onkin vallannut ajatuksesi, osaat kirjoittaa tosi hyvin!
Suoraan sanottuna en, en oo huomannu. En oo ikinä tyytyväinen omaan tekstiini. Mut kiitos ihan älyttömästi, sait mut hymyilemään! :)
VastaaPoistaMukava kuulla! Tiedän, ettet ole itse tyytyväinen tekstiin, koska sellainen tapa ajatella kuuluu syömishäiriöön, tai siis syihin sen taustalla. Siksi sanoinkin, että kuulisit sen jostakin ulkopuolelta, ja koska asia todella on niin, että osaat kirjoittaa :)
PoistaOot kyllä aivan oikeassa, syömisongelmien takana on usein vaikeuksia hyväksyä itseään ja itsensä aliarviointia... Mutta kiitos, taas. Ja sait mut hymyilemään, taas. :)
PoistaHuominen tuntuu olevan aina epäonnistuminen. "Huomenna en syö." ja sitten syö kuitenkin.. jossakin vaiheessa sitten löytää itsensä pisteestä kun lupaa "Huomenna syön." ja ei syökkään. Ei se ikinä mene suunniltelmien mukaan, mutta jossain vaiheessa huomaa saaneensa jotain aikaan, oli se sitten hyvä tai huono asia..
VastaaPoistaKirjoitat mustakin tosi hyvin!
Jäänpäs seurailemaan blogiasi :)
Oot niin oikeessa. Itselle antamia lupauksia on välillä niin vaikea toteuttaa. "It's funny how day by day nothing changes, but when you look back, everything is different." Juuri niinhän se menee. Huomiset tuntuvat aina epäonnistumisilta, aina samalta epäonnistumiselta, mutta silti sitä löytää ajan myötä itsensä niin erilaisesta tilasta.
PoistaKiitos paljon! Tälläiset kommentit saavat mut hyvälle tuulelle. :) (Joka on lähiaikoina ollut liian harvinaista.)