15.

1200 kaloria. Mä vihaan itseäni. 
En kestä, en kestä, en kestä.

I'm addicted to the maddens
I'm a daughter of the sadness
I've been here too many times before
been abandoned and I'm scared now
I can't handle another fall out.
Demi Lovato - I Hate You, Don't Leave Me

14. Lol so true

Kyllä, ruoka ahdistaa mua.
Ei, en silti välillä osaa olla syömättä.
Joten kyllä, olen siis ihminen.


This world ain't exactly what my heart expected.
Rudimental, Emeli Sandé - Free

13. Pysähtynyt

Aika kuluu, mutta mä pysyn paikoillani.

Pysyn paikoillani, vaikka haluaisin liikkua. Ja kun liikahdan, tiedän tehneeni virheen ja palaan takaisin. Paikoilleni. 

Mä olen kohta täysi-ikäinen. Mä vakuutan olevani jo aikuinen. Kerron osaavani ottaa vastuun itsestäni yhtä hyvin kuin vastuun muista. Ja silti silitän tuoreita viiltoarpia, lyön päätäni seinään, itken yksin peilin edessä ripsivärit poskillani. Silti pelkään välillä enemmän itseäni, kuin ketään muuta.

Mä havahduin näihin ajatuksiin, kun kävelin eilen monen vuoden takaisiin maisemiin. Siinä mä seisoin taas, astumassa varovaisena avaamastani ovesta sisään. Pelokkaana hyväksymään, mihin olin taas johtamassa itseäni. Taas antautumassa ajatuksilleni. Taas anoen apua.

Kaikki muut ovat jo päässeet teinikiukutteluidensa yli ja siinä mä istuin vastapäätä rauhallisesti puhuvaa naista. Tutut kysymykset katkoivat hiljaista ilmaa. Ja kyyneleet silmissä valehtelin, jälleen, vaikka en olisi halunnut. Hymyni nousi aidoksi, silmienpyörittely vakuutteli vitsikkyydestä. Mä esitin taas tervettä - ja mua uskottiin. Uskottiin, vaikka muutamaa päivää aikaisemmin olin pyytänyt päästä hoitoon. 

Mä olen niin säälittävä. Jumahtanut paikoilleni pahaan oloon. 

Miksi tunnen edelleen näin? Miksi olen edelleen samojen ajatuksien vankina.
Miksi olen niin lapsellinen?

Mä en koe saavani tuntea näin.

Mä en toivonut masennusta - kukapa toivoisi.
Mä en pyytänyt ahdistusta, vaikka se valtasikin mut.

Ja mä halusin vain laihuuden,
en syömishäiriötä.

I don't wanna play this game no more
I don't wanna play it
I don't wanna stay round here no more
I don't wanna stay here
like rain on a Monday morning
like pain that just keeps on going on.
James Arthur - Recovery

12. Pimeys

Tää pimeys tekee mut surulliseksi. Ja väsyneeksi. Ja ahdistuneeksi.

Ja kylmyyskin on niin kylmää. 

Btw, mulla on 5 viikkoa aikaa laihtua 5,5kg.

Oh, winter comes

Oh, winter crush all of the things that I once loved

Daughter - Winter

11. Puheluita

Antauduin. Hoidolle. Äiti soitti mun puolesta nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Maanantaina saan tietää, mitä tapahtuu jatkossa. Mulle varataan kai ensin aika psykiatrille. Jos hyvin - tai huonosti - käy. Muuten pysyn kaukana lääkäreistä.
Mun pitäisi olla helpottunut - tätähän mä itse halusin. Mutta mua ahdistaa. Mä taistelin vuosi sitten itseni ulos hoitokierrosta. Kiersin totuutta, hymyilin, nyökkäilin. Valehtelin. Mä olen taitava valehtelemaan. Kaikki tarpeeksi epävarmat ihmisten ovat.

Olin taas kerran aamutunnit pois koulusta. Kouluun saapuessa nauran muiden kanssa. Mun sluibaamisesta on tullut jo yhteinen vitsi. Kukaan ei tiedä, miten raskasta on vain nousta sängystä aamuisin. Miten raskasta on välillä edes mennä nukkuman, kun seuraavasta päivästä selviytyminen pelottaa. Parhaille ystävillenikin sanon vain nukkuneeni pommiin.

Nämä parhaat ystäväni olivat ihmisiä, joille pystyin kertomaan kaiken. Mitä vain, milloin vain.
Nykyään en enää uskalla. Tuntuu, etteivät he jaksa minua, jollen ole juuri sellainen kuin he toivovat. En voi olla enää oma itseni. Enkä uskalla kertoa huonoista hetkistäni, en ole uskaltanut enää moneen viikkoon. Enkä uskalla jatkossakaan.
Koska äiti vastasi tänään puhelimeen. Toisessa päässä puhelinta oli ystäväni äiti.
Musta oltiin huolissaan. Kotona oli puhuttu mun tilasta. En ihmettelisi, vaikka koko heidän perheensä tietäisi.
Äiti itki. Ei se osannut edes kertoa miksi. Kyllähän se ties jo kaiken. Mutta itki kuitenkin.
Mä tuijotin kattoa kuivilla silmillä, kunnes äiti vaihtoi huonetta.
Sitten mäkin itkin.
Enkä mäkään osaa kertoa miksi.

Kaikki tuntuu vain olevan hajalla.

Beneath all your joy 
lay my despair,
behind all these clouds
there is no sun
to raise its head.
Josh Record - Wide Awake

10. How our bodies born to heal, become so prone to die?

Eilisen huominen olikin vain uusi epäonnistuminen.
1000kcal. Miksi? Minua kuvottaa. Haluan nukkua pahan olon pois. Haluan nukkua tämän kaiken pois. Haluan nukkua. Tarvitsen unta. Olen elänyt nyt jo kuukausia arkipäivien yöt 2-5h unilla. Viikonloppuisin nukun yli kellon ympäri. Mun kroppa on yhtä sekaisin kuin mun mieli.

Ruoka kuvottaa mua. Ja silti syön sitä. Ei. Silti söin sitä. Koska vaikka mua kuinka paljon itkettää sana huomenna, niin huomenna aion onnistua. En enää odota täydellisyyttä. En enää voi olettaa, että huominen korjaa kaiken. Mutta syömättömyys saa mut unohtamaan muut huolet. Ahdistus painosta ylittää alakuloisuuden. Toimintakyvyttömyyden. Syömättömyys on minun tapani paeta pahalta ololta. Ja vaikka huominen ei olisi täydellinen, niin huominen on osa matkaa kohti täydellisyyttä.

Joten naurakaa, itkekää, mitä vain. Mä aion hokea itselleni, että huominen on parempi päivä, niin kauan kunnes se toteutuu.

Let our cuts and bruises heal
while a brand-new war began,
one that no one else could feel.
--
How our bodies
born to heal,
become so prone to die?
Sleeping At Last - Mars

9. Huomenna mä onnistun

Mä haluan pois, kuolla. Tai mä haluan tulevaisuuden, jos se on onnellinen. Mutta mä olen liian pelokas ottamaan selvää. Mä oon liian väsynyt taistelemaan. Joten mä haluan vain pois, kuolla. Mutta jokin mussa estää. En halua kuolla epätäydellisenä. Lihavana ja mitättömänä. 

Mun on siis pakko laihtua. Tähän on taas tultu. Mun on pakko laihtua, jotta pystyn elämään. Ja mun on pakko laihtua, jotta pystyn kuolemaan. Mun. On. Pakko. Laihtua. Oli syy mikä tahansa.

Oon ollut liian pitkään niin epäonnistunut ihminen, kuin vain voi kukaan olla. 60h paastoa. Seuraava viikko ahmimista. Mutta huomenna kaikki muuttuu.
Miten voin uskoa niin suureen valheeseen?
Huomenna. Huomenna on pitänyt olla käännöskohta jo monta kuukautta. Ja silti huomenna on aina ollut täynnä epäonnistumista. Pelkkää epäonnistumista. Minä olen pelkkää epäonnistumista.
Silti huomenna.
Kaikki muuttuu.
Koska huomenna en syö.
Enkä ylihuomenna.
Vasta sunnuntaina, tai maanantaina.

Mun on pakko laihtua.

Destroy the middle, it's a waste of time
from the perfect start to the finish line.
And if you're still breathing, you're the lucky ones,
'cause most of us are heaving trough corrupted lungs.
Daughter - Youth

8. Oblivion

Näiden ihmisten pitäisi olla parhaita ystäviäni, mutten enää kuulu joukkoon. 

Tuntuu, että mut on unohdettu. Tai halutaan unohtaa. Miten kaikki aina katoavat läheltäni? Miten onnistun työntämään kaikki pois luotani? 

Ainoa joka välittää, saa mut itkemään. Ainoa joka välittää on jätkä, jota en ymmärrä. Jätkä, jota kohtaan olen liian pelokas tuntemaan mitään. "Auroora, ootko sä surullinen? Tai masentunut?" Tälle ihmiselle uskallan nyökätä vastauksen. Mutta siihen se jääkin. Pidättelen kyyneliä, kun kaksi muuta astuu taas huoneeseen. Pidättelen kyyneliä ja lähden pois. Kotiin. Kuivat kyyneleet muuttuvat poskille tipahteleviksi pisaroiksi. Tarpeeksi pimeää, ettei kukaan huomaa. Ja silti tarpeeksi valoisaa, että minua hävettää.

Haluan pois. Tarvitsen liikaa maailmalta. Ja silti kukaan ei tarvitse minua. 

Well, oh, oblivion,

is calling out your name.

Bastille - Oblivion

7. Anteeksi

Hymyilen, vaikka kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Näen ystäviäni, vaikken enää omista sellaisia. Valehtelen, vaikka haluan kertoa totuuden. Herään aamuisin, vaikken ole nukkunut. Elän, vaikka sisältä olen jo kuollut. Anteeksi.

Olen romahtamassa. Olen vajoamassa samaan tilaan, mistä olen jo monta vuotta yrittänyt ponnistella pois. En enää tiedä kuka olen. Minne olen menossa. Minne haluaisin mennä. Anteeksi.

Ja olen pahoillani. Etten saa ajatuksiani kootuksi. Etten pysty kirjoittamaan kunnolla. Tälläinen minä olen. Pelkkä epäonnistuja. 
Anteeksi. 

Anteeksi, että olen minä.

The bird won't fly,
and a bird without its wings, 
is a low and tragic thing.
James Vincent McMorrow - Ghosts

6.

Jos kuolisin,

tietysti itkisitte.

Mutta salaa mielessänne iloitsisitte,

että se olin minä,

eikä joku muu.

- Auroora



Feeling so faithless,
lost under the surface.
Linkin Park - Numb

5. Paasto

Toissapäivän paha olo kärjistyi illalla sietämättömäksi. "En syö enempää, en oksenna." Niin, miten kävikään. Söin niin paljon, että sekosin. Oksensin illan aikana viisi kertaa. Hakkasin itseäni. Itkin. Olisin huutanut, jos olisin uskaltanut.

Kaksi parasta ystävääni tulivat käymään. Ja siitä lähti hirveä kuulustelu. "Auroora, sä olet sairas. Me ollaan voimattomia sun kanssa." Mä arvostan suoraan sanomista. Mutta tuo loukkasi. Varsinkin, kun mielummin olisin sairas ja laiha, kuin terve ja läski. En voi olla sairas näin läskinä. "Mutta et sä ole läski, näät ittes ihan väärin!" Tai sitten olet ystäväni, etkä voi sanoa, että olen läski.

Ja siitä lähtikin sitten paastoaminen.

Paastosin eilisen. Join vain kolme kuppia kahvia ja kolme kuppia teetä. Ja tietysti paljon vettä. En tuntenut nälkää ja illalla oli vain hieman kylmä ja huone pyöri silmissä, mutta muuten vahva olo. Joten jatkoin paastoa tänään. Olo on edelleen hyvä! Ehkä pystyisin pitämään 60 tunnin paaston, eli syödä vasta huomenna koulun jälkeen! Oon löytänyt aivan uudenlaisen motivaation!!


I wanna fly,
if it all goes well, then I will,
but what if I don't?
I'll be right where I was before.
Jhene Alko - 3:16am