Rakastan joulua, olen aina rakastanut. Päivää, jolloin kaikki haluavat ja edes yrittävät jaksaa hymyillä. Perhe kokoontuu yhteen, veljet tulevat käymään kotona. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään. Lämmin juhla kylmyyden keskellä. Hetki pysähtynyttä aikaa kiireessä.
Tänä jouluna heräsin taas kerran suunniteltuun jouluun. Mitä syön ja milloin, kuinka paljon kaloreita, uskallanko maistaa konvehteja, entä marmeladikuulia.
Kunpa en olisi uskaltanut.
Joku ehkä pitäisi suunniteltuja ruokailuja jouluhengen kutistajana. Jotkut ovat sitä mieltä, että edes jouluna pitäisi syödä ilman suunnitelmia, ilman kaloreiden laskemista. Mutta onko joulu todella se aika, kun pitäisi kohdata pahin pelkonsa? Ahdistua ja itkeä? Minulle joulurauhaa toi suunnitelmallisuus. Nautin joulusta, rakastin päivää yhtä paljon kuin pienenäkin.
Minulle joulu oli täydellinen.
Mutta nyt se täydellinen päivä on ohi.
Ja minua pelottaa.
Sun is up, I'm a mess
gotta get out now, gotta run from this,
here comes the shame,
here comes the same.
Sia - Chandelier
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti