Ja kaikki on ohi.
Musta ei ole mihinkään.
Ei laihduttamaan.
Ei ystäväksi.
Ei terveeksi,
ei sairaaksi.
Olen jo pitkään ollut ulkopuolinen. Aina yksinäinen. Aina yrittänyt miellyttää. Ja silti aina syytösten keskellä. En enää jaksa, en kykene. Olen liian hajalla. Tahdon vain käpertyä kokoon, unohtua pois. Kadota.
"Sun epävarmuus ärsyttää."
"Et voi syyttää aina vain sairauttasi."
"Ei me jakseta olla sun kavereita, jos oot masentunut."
"Ehkä sun pitäisi miettiä, miksi sä olet aina yksin toisella puolella."
Olen sekaisin, en pysty kirjoittamaankaan kunnolla. En muista, vaikka yritän muistella.
Ajatukset eivät kirkastu. Lauseet hyppivät silmissäni.
Olen niin yksin.
Enkä jaksa enää.
En jaksa enää.
En jaksa.
Enää.
Kyynel päivän ensimmäinen,
poskellani jumissa,
muistoamme pakenen,
en pysy enää kasassa.
hurt more than anything
has before.
William Fitzsimmons - I Don't Feel It Anymore
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti