Ensimmäinen julkaisuni. Pitäisi varmaankin keksiä jokin mukaansatempaava tapa aloittaa tämä sotku, mutta mitään ei tule mieleen. Ei tullut toissapäivänä. Ei eilen. Eikä nyt.
Olen Auroora, vuonna 1997 syntynyt pääkaupunkiseutulainen. Tällä hetkellä käyn lukion toista vuosikurssia. Taustalleni mahtuvat masennus ja paniikkihäiriö. Nykyisissä papereissa lukee laihuushäiriö, vaikka painon puolesta en siihen kategoriaan enää sovi. Tekisin mitä vain - ja aion tehdäkin - jotta täyttäisin taas tuon diagnoosin.
Olen monin paikoin taistelija, mutta vielä useammin epäonnistuja. Värvään itseni aina väärälle puolelle. Seison väärien sanojen takana ja satutan itseäni tahtomattakin.
Blogissani on kyse elämästäni. Yhtään itserakkaampaa aihetta en keksinytkään. Toteutan tätä päiväkirjanomaisesti - tai ainakin suunnitelmissa olisi. Saa nähdä minkälaiseksi tämä muodostuu.
Aion puhua sairaudestani. Aion rypeä itsesäälissä, yrittää laihduttaa ja ruikuttaa teille, kuinka vaikeaa kaikki onkaan. Mutta samalla yritän myös jotenkuten ristiriitaisesti parantua, auttaa teitä ymmärtämään itseänne ja tarjota vertaistukea.
Haluan jakaa teille ajatuksiani, ehkä muutamia tarinoita tai runoja, joitakin kuvia. Onnistumisia, epäonnistumisia. Ja kliseisesti: arjen iloja ja suruja.
And you see trouble in her eyes
And you've noticed, but only realized
It's not fading, however hard you try
Because it's built in her for all her life
- Lucy Rose, Night Bus
Sun ei enää tarvitse laihduttaa täyttääksesi anoreksian diagnoosia! Paino toki ahdistaa joka hetki kun sitä vain ajatteleekin, mutta mieli tulee vähitellen perässä. Laihduttaminen on nyt huonoin mahdollinen keino, vaikka se tuntuisi kuta kuinkin ainoalta vaihtoehdolta. Ajattele, joutuisit käymään kaikki tähän mennessä itkun ja huudon kera selviämäsi taistelut läpi uudelleen! En todellakaan väitä muistavani tätä kaikkea itsekään kovin usein, mutta se on totuus! Mulla lukion toinen vuosi oli anoreksian takia hirvein vuosi elämästäni. Sä et tarvitse sitä petollista mörköä mihinkään! Voimia! ��
VastaaPoistahttp://imperfect-sanna.blogspot. com
Voi kiitos, tän lukeminen lämmitti muuten huonoa päivää.
PoistaSä puhut täysin asiaa. Kyllä mä muistan päivittäin, miten hirveää oli kitua alipainossa. Ei pelkästään fyysisesti, vaan myös henkisesti. Mä vaan pelkään, ettei tieto auta. Mä haluan laihtua. Edes hieman. Edes pienen pienen verran.
Käyn kurkkimassa blogiasi. :)